Kevättä vaatekaapilla

Kevään tulon kunniaksi ajattelin koota pienen kevätkuvakollaasin vaatekaappini sisällöstä. Oma kevään vaatetukseni koostuu pitkälti seuraavanlaisista ajattomista ja yksinkertaisista vaatekappaleista:

Tämän kevään ehdottomia suosikkejani ovat erilaiset jakut. Erityistä ihastusta ovat herättäneet Zara Womanin trikoojakut, jotka ovat mitä mukavimpia päällä ja joita löytyy mitä herkullisimmissa väreissä. Materiaalinsa vuoksi ne myös sopivat niin arkeen kuin juhlaankin -riippuen siitä minkä kanssa niitä yhdistelee.

Joitakin pieniä, yksittäisiä hankintoja lukuunottamatta, ei vaatekaappiin ole tarkoitus juurikaan uutta tänä keväänä hankkia. Sen sijaan muutamalle hieman haalistumaan päässeelle kestosuosikilleni, kuten mustalle trenssilleni, olen ajatellut yrittää hankkia lisävuosia värjäämällä. Aikaisemmin en ole moista kotivärjäystä harrastanut, joten saa nähdä kuinka käy. Tämän lisäksi olen ajatellut korkata jokin aika sitten alennusmyynnistä hankkimani ompelukoneen ja tehdä joitakin pienimuotoisia ompelu- ja korjaustöitä lähinnä vanhoja suosikkejani kunnostellen.

(Kuvat: Polyvore)

Där mitt hjärta slår

Viikonloppuna satuin vahingossa kääntämään Yle Fem -kanavalle, jossa oli juuri alkanut dokumentti nimeltä Där mitt hjärta slår. Dokumentti kertoi iranilaissyntyisestä Khazar Fatemista, joka pakeni perheensä kanssa sotaa silloisesta asuinmaastaan Afganistanista Ruotsiin vuonna 1989, Khazarin ollessa vain seitsemän vuotias. Nyt, 20 vuotta myöhemmin, hän palaa äitinsä kanssa lapsuudenmaisemiinsa Kabuliin. 

Jälkeenpäin selvisi, että kyseinen dokumentti on ilmestynyt myös englanniksi nimellä Where my heart beats. Dokumentti on Khazarin itsensä ohjaama, poikkeuksellisen aito ja koskettava tarina nuoren toimittajan paluusta juurilleen. Mikäli saatte kyseisen dokumentin jostain käsiinne, suosittelen lämpimästi katsomaan. Englanninkielinen traileri löytyi internetistä. Kas tässä:

(Kuvat lainattu)

Ihana fado

Eilen olin hyvän ystäväni kanssa Savoy-teatterissa kuuntelemassa portugalilaisen nykyfadon uutta tulokasta Carminhoa. Aloitimme illan hyvän ruoan ja viinin parissa päivittäen tuoreimmat kuulumiset. Tämän jälkeen siirryimme sympaattiseen Savoy-teatteriin nauttimaan 25-vuotiaan Carminhon upeasta äänestä ja vahvoista fado-tulkinnoista, jotka väkisinkin toivat mieleen Lissabonin kapeat kadut keltaisine raitiovaunuineen. Silmät kiinni pystyi vaivatta kuvittelemaan itsensä johonkin kyseisen kaupungin lukuisista fado-tavernoista ja unohtamaan, että ulkona on edelleen talvi.